Tulostettava versio
Verenpaineen syyt

Yleisin kohonneen verenpaineen muoto on essentiaalinen hypertonia, joka muodostaa 95 % kaikista verenpainetapauksista.Sen syntymekanismi on epäselvä, mutta  tutkimukset ovat osoittaneet, että kohonnut valtimopaine on yhteydessä sympaattisen hermoston toiminnan lisääntymiseen. Taudin alkuvaiheessa sydämen pumppaama verimäärä aikayksikköä kohden suurenee  ääreisvirtausvastuksen pysyessä lähes normaalina. Tilanteen jatkuessa verisuonten sisäseinämä paksuuntuu ja veren virtausvastus ja siten myös verenpaine suurenee pysyvästi.

Kohonneen verenpaineen tärkeimpiä  riskitekijöitä ovat  liikapaino, liika suolan saanti, runsas alkoholinkäyttö, vähäinen liikunta ja henkinen stressi. Näihin riskitekijöihin on mahdollista itse vaikuttaa.

Munuaisvaltimoitten ahtaumasta johtuvaa verenpainetautia (RVHT) sairastavia on noin 1 % terveyskeskusten ja lääkärikeskusten verenpainepotilaista. Tälle ryhmälle on tyypillistä huono vaste lääkehoitoon, munuaisten vajaatoiminnan merkit, veren kaliumpitoisuuden alhaisuus ja  silmien verkkokalvomuutokset (retinopatia).  RVHT:n epäily tulisi herätä jos hoitovaste on huono ja potilas on nuori alle 30-vuotias tai vanhempi yli 50-vuotias uusi verenpainepotilas. ( Vesa Jokinen ,OYS –99)

Muita harvinaisia syitä ovat  lisämunuaisen kasvain  (feokromosytoma)

Lyijy on ympäristön raskasmetalli, jolle altistuminen voi tutimusten mukaan nostaa etenkin naisten ja ikääntyneitten miesten verenpainetta  Nash D, Magder L, LustbergM et al. Blood Lead, Blood Pressure, and Hypertension in Perimenopausal and Postmenopausal Women JAMA. 2003;289:1523-1532

Melulle altistumisen on osoitettu olevan yhteydessä verenpaineen nousuun. Dr. Mats Rosenlund , Occupational and Environmental Medicine 2001;58:761, 769-773

Pieni syntymäpaino ennustaa korkeaa verenpainetta ja myös suurinta verenpaineen vaihtelua. Tutkijat eivät vielä osaa sanoa mistä  verenpaineen kohoaminen pienikokoisina syntyneillä johtuu. Tutkittujen lasten äitien verenpaineet olivat normaalit.  Empar Lurbe, Hypertension 2001;38:389-393                         

 

© Miesklinikka - Palvelun tekninen toteutus Optinet Oy